Kuningas Kustaa III vahvisti Heinolan vuonna 1776 kahtia jakamansa Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi. Hollolaan kuuluneesta kylästä tuli yllättäen talouden ja hallinnon keskus. Residenssiaika toi paikkakunnalle lääninhallituksen virkamiehiä, lääkärin, apteekin ja sairaalan. Kaupallinen elämä vilkastui, ja residenssin markkinat olivat ympäristön suosiossa. Keskustan ruutukaava ja nykyinen Maaherranpuisto palautuvat vuoden 1785 kaupunkisuunnitelmaan, ja entistetyssä Aschanin talossa voi tutustua 1700-luvun virkamiehen ja hänen perheensä elämään.
Suomen muuttuminen Venäjään kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi 1809 siirsi maan itärajaa idemmäs ja uusi läänin residenssi perustettiin Mikkeliin. Korvaukseksi Heinolalle haettiin kaupunkioikeuksia, jotka saatiin vuonna 1839. 1800-luvun lopulla kaupunkiin perustettiin kylpylä ja seminaari, jotka vaikuttivat suuresti kaupungin elämään ja ovat edelleen läsnä kaupunkikuvassa.
